Tästä tulkoon eräänlainen dokumentaatio Itämeren kiertelystä kesältä 2014. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen jätin Latvian ja Viron ensi kertaan, ja nyt kotona puuskuttaessa luulen sen olleen ihan hyvä valinta. Olisi ollut surkeaa ajaa kroppa paskaksi kaukana kotoa.
Joka tapauksessa, mitä matka lopulta käsitti, oli etapit Helsingistä Turkuun ja siitä Naantaliin, josta yöpymisen jälkeen palasin Turun satamaan jatkamaan matkaa kohti Ahvenanmaan Långnäsiä. Tästä pyrähdys hieman kierrellen kohti Eckeröä aivan saaren länsiosaan, ja sieltä puolestaan lautta Grisslehamniin Ruotsiin. Tästä matkasin sitten Tukholmaan ja tarkan markan miehenä nappasin kotimatkaksi Baltic Princessin ja sen ilahduttavat ajanviettomahdollisuudet. Ilokseni sen määränpää oli taas Turku jossa käymisestä olikin ehtinyt jo vierähtää tovi.
Valmistautuminen ja sen puute
On todettava että ennen reissuun lähtöä olisi meteorologi ennustanut voimakasta tuulta huulien soittelun suhteen. Yksin reissuun lähteminen oli ihan hyväkin päätös, ja osin vääjäämätön koska matkaseuraa ei kauhean hanakasti ilmoittautunut (kummallista) mutta sen sijaan mahtipontiset reittiajatukset olivat ihan omaa ahneutta ja henkseleiden paukuttelua. Siitä syystä ehkä ihan terveellistä myös todeta ajoissa rajansa eikä lähteä väkisin riuhtomaan, varsinkin kun todisteltavaa löytyy enintään itselleen.
Toisekseen sain pyörän ajokuntoiseksi aivan viime tingassa. Tässä tapauksessa uusien kiekkojen muodossa, jotka nyt todennäköisesti tuli sisäänajettua ihan hyvin. Napadynamo ja kasettinapa ovat ihan OK juttuja. Lisäksi sain lainaan tarakan ja laukut, joista oli eittämättä jotain iloa tien päällä.
Varusteita otin mukaan varsin vähän, makuupussin, riippumaton ja joitain vaihtovaatteita. Lisäksi vähän lukemista ja kamera, työkaluja, lukko, mitä näitä nyt on. Ajattelin, ettei matkalla tule sellaisia katvealueita joissa huolto tai ruuan saanti olisi mahdotonta. Kelit suosivat myös sikäli, että uskalsin jättää makuualustan matkasta.
Lähtöpose.
1. ajopäivä (tai oikeastaan yö)
Lähdin ajamaan maanantaina yötä vasten, tarkoituksena käydä vanhempien luona Siikajärvellä pitämässä pieni tauko josta matka jatkuisi sitten Turkua kohti vanhaa Turuntietä. Matka 110-tietä on tappavan tylsän tuttu, ja ensimmäinen etappi kuluikin varsin rivakasti. Siikajärveltä eteenpäin Veikkolan ohi on kanssa tullut ajettua, mutta jossain Lohjanjärven tienoilla alkoi sitten taas kiinnostaa. Oli aivan hiljaista ja varsin kaunistakin, kun sumu nousi pelloille. Pusikoissa suhisi melkoiseen tahtiin jatkuvasti, toivoin että olisi ollut mukana vaikka joku radio tai muu metelin lähde, ettei peurat ja muut nelijalkaiset poukkoilisi koko ajan säikyttelemässä.
Neropatti kun olen, niin ymmärsin vesivarantojen ehtyessä noin kello 1.30 ajavani tosiaan keskellä yötä vanhaa maantietä jonka huoltopisteet (nekin vähät joita on enää olemassa) ovat kiinni. Myös energiaa olisi hieman kaivannut, eväitä en tajunnut hankkia lähtiessäni. Nummi-Pusulassa postinkuljettaja ohjasi jatkamaan suoraan kohti Teboil Kivihovia, joka oli vajaan 20 kilometrin päässä. Tämä polttonestemyymälä oli varustettu nykytrendin mukaisella 24H-toiminnalla.
Ihmisestä tulee varsin kiitollinen kun on ensin vähän kärsinyt. Reilut 50 tauotonta kilometriä ilman mitään evästä saivat aikaan Teboilin marketissa jonkun sortin sekoamisen. Tuijotin ikkunasta ulos ja latasin puhelinta siinä kello kolmen maissa aamuyöstä laskeskellen että tästä ajaa kyllä Turkuun tahdonvoimalla ihan kivasti aamuksi. Tuijottelin vähän lisää ja ostin lisää kahvia ja pullaa. Tuijottelin taas ja totesin että voi vittu ja lähdin laittamaan leirin pystyyn.
Raahasin fillarin johonkin männikköön ja ripustin riippumaton sillä intensiteetillä mitä nyt sattui jäljellä olemaan. Istahdin pöpperössä hyttysverkkoon joka risahtikin kuin rippikoululainen. Tästä huolimatta sain yöni nukuttua melko levollisin mielin.
Jahka sain korjattua luuni tuosta majoitteesta palasin takaisin Teboilille josta olikin kovaa vauhtia tulossa eräänlainen kodin korvike. Join automaattiespresson ja täytin vesipullot ja toivoin että voin pitää Suomusjärvestä hetken taukoa.
Kagois (2) päev
Jossain pissatauolla. Ennen Saloa.
Joo, sitten saavuin Saloon. Ihan nasta kaupunki, jossa nautin ainakin Helsingin katukuvasta totaalisesti kadonnutta 4,50 euron kassakoneen luukku auki -pizzaa. Oli ihan hyvää. Kiertelin myös pari kirpparia ja paikallisen Tokmannin siinä toivossa että löytäisin kelvollisen matkaradion. Tokmannilla olikin joku, mutta se ei oikein miellyttänyt tarpeeksi joten päätin jatkaa etsintöjä.
Retrobussi!! Välillä tuntui melkoiselta aikamatkalta. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta minusta katukuvassa näkyi että rahan vuodet ovat Salosta kaikonneet, vaikkei siellä mitenkään surkeaa ollutkaan. Toisaalta ilme oli melko samanlainen kuin monissa muissa pikkukaupungeissa, varsinkin jos sattuvat sijaitsemaan isomman kasvukeskuksen yhteydessä. Hyvä meininki silti.
Salon jälkeen tuli mahdollisuus valita reitti 110:n sijaan, ja ajaa Kuninkaantietä. Tästä en kieltäytynyt vaan lähdin kohti Halikkoa ja Paimiota. Siellä olikin ihan nastaa maisemareittiä. aika paljon peltoa...
Liki silmänkantamattomiin jatkuvat peltomaisemat olivat ihan mukavaa vaihtelua talousmetsälle, ja hyväksi onneksi tuulen jumalatkin olivat laiskalla tuulella eivätkä oikein puhallelleet mihinkään suuntaan. Matka sujui rivakasti ilman itselleni yleistä aukean paikan ongelmaa, eli kun maisema muuttuu hitaasti tuntuu ettei etene, ajaa vaistomaisesti kovempaa ja väsyttää itsensä.
Kävin myös hernevarkaissa, kun kerran tilaisuus tuli. Näillä sitten jaksoikin loppumatkan.
Oh yeah.
Paikallinen kannanotto.
Paimiossa kävin Vistan taajamassa, josta löytyi ihan vänkä Sähkömuseo muun muassa. Koetin poiketa paikallisissa erikoisuuksissa muutenkin aina tilanteen mukaan, koska varsinaista kiirettä ei ollut ja koska pystyi.
Teslan kuula. Niin jännä ettei meinannut uni tulla enää ensi yönä.
Paimiosta jatkoin kohti Turkua, mikä olikin melko määrätietoista ja tylsää puurtamista. Tahti oli kuitenkin suht hyvä ja kilometrejä kului rivakasti.
Jokirantaan oli mukava tulla lepuuttamaan ja ruokalevolle.
Turusta jouduin vielä jatkamaan pienen pyrähdyksen Naantaliin, jossa oli tarkoitus yöpyä.
Naantalin telakka oli jylhä näky ilta-auringossa.
UG NAANTALI
FERRARI
Mummon hoivissa keräilemässä itseään.
3. päivä, laiskottelupäivä
Tarkoitus oli lähteä Naantalista ajamaan Korppooseen ja ottaa sieltä lautta Ahvenanmaalle. Eli ajaa pätkä rengastietä ja niin pois päin. Ajatus alkoi vaan tuntua vähän juosten kusemiselta koska aikatauluja oli vähän liikaa, olin nukkunut jo pitkään ja lopulta päätin vain ottaa lautan suoraan Turusta Långnäsiin. Venyttelin ja tarkastelin kuntoani, joka oli toisen ajopäivän jälkeen ihan OK mutta koeteltu. Jalkoja joutui käskyttämään hiljenemään.
Venailemassa autokannelle pääsyä. Pientä hykertelyä aiheutti kun sai ajaa valtavien autoletkojen ohi suoraan keulille.
Menin kysymään löytyykö paikkoja buffetista ja kuulemma oli vielä hajapaikkoja. No melkoisen paalupaikan antoivatkin. Kattausta oli enää kolme varttia jäljellä joten ahmin sitten kaiken irti lähtevän enkä voinut hyvin.
Tapasin Turussa satamassa pari mukavaa leidiä pohjoisesta jotka olivat menossa mökkeilemään Ahvenanmaalle. Päätettiin sitten ajaa samaa matkaa, mikä oli varsin hyvä homma pilkkopimeillä teillä. Vauhtikin pysyi sopivana kun ei lähtenyt paahtamaan yksin.
Räpsyjä matkan varrelta.
Maarianhaminaan saavuinkin melko äkkiä. Matka oli tasainen ja suht lyhyt.
Kaupungissa olikin käynnissä RockOff -festarit, jotka vähän säikäyttivät alkuun. Odotin saapuvani uinuvaan pieneen saaristokaupunkiin mutta vastassa olikin melko känninen karnevaali.
Maisemat olivat kauniita. Katselin meininkejä hetken ja aloin etsiä yöpaikkaa. Päätin lähteä poispäin keskustasta ja koettaa löytää jonkun rannan. Ensin meinasin yöpyä eräällä uimarannalla mutta ajattelin sen olevan vähän riski, joten etsin jotain vähän syrjäisempää.
No se löytyikin, mutta syrjäisyyttä rikkoi vähän vieressä kulkenut lenkkipolku. Heräillessäni juoksuaskeliin korvan juuressa tuumasin että ehkä oli vähän huono idea ja keräsin kamat ja lähdin kaupunkiin. Kävin ostamassa uikkarit paikallisesta mini-Marketista ja painuin rannalle. Oli tosi kuollut olo joten laitoin riippumaton varjoon puiden alle ja otin tirsat. Tajusin että hyvin olisi voinut yöpyä siinä koko yön, paikalliset olivat tosi rentoja eikä mitään kieroon katsomista ollut.
Torkuin ja lueskelin, söin jätskiä ja join kahvia ja olin aika mielissäni siinä hetkessä. Aiemmin matkanteossa oli ollut tietynlaista väkinäisyyttä, mutta nyt tuntui lomalta.
Kun Maarianhaminaa pyörii aikansa ympäri niin ymmärtää sen olevan aika pieni pitäjä. Oli siis parasta jatkaa taas matkaa kohti Eckeröä, seuraavaan satamaan.
4. päivä
Titta & Hitta -loppiksen nurkasta löytyikin sitten HiFiä mieheen! Aito 60-luvun lopun Blaupunkt rytmitti matkaa mahtavasti. Ahvenanmaalaiset kanavat olivat paskoja joten päädyin kuuntelemaan vaan Radio Suomea. Ajomusiikin taso oli pääosin hyvää.
Uffe på Berget -kahvila. Hienot näkymät.
Tässä olin vähän väärässä suunnassa Eckerön kannalta mutta eipä tuo kovin haitannut.
Paikallista puuhapete-asfalttia.
Tässä olikin sitten melkoinen iloinen yllätys. Näköpiirin laitamilla nimittäin pilkisti punamultatönö josta ajattelin saavan kupin kahvia ja jonkun suklaapatukan. Mitä vielä, thai restaurang! Tässä oli hyvä pitää kunnon paussi, päivä alkoi muutenkin jo olla aika pulkassa. Tästä oli Eckeröön vielä jotakuinkin 10-20 kilsaa, en tarkkaan muista mutta kuitenkin. Viime metrit.
Perillä.
Radio soitti tätä kappaletta:
Pistä silmät kiinni, kuvittele rauhallinen merituuli ja hyvä ajopäivä taakse.
Leiriydyin sitten tässä. Sopivia puita ei löytynyt joten jäin kalliolle suoraan. Luomu-futon. Sopiva kallion muoto selän alle ja koisaamaan. Radion antennilla nostin hyttysverkon pois naamalta, kuuntelin yöradiosta hyviä juttuja ja vaivuin uneen. Linnut herättivät muutamaan otteeseen, mutta oli aika hienoa seurailla niiden touhuja aitiopaikalta pari metriä veden rajasta.
5. päivä
Taas laivalla. 55 kruunua Eckerö - Grisslehamn. Halpaa!
HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAH
Eckerö Line falafel experience. 7,5 euroa.
Tällä mieltä ylentävällä lounaalla jaksaakin loppumatkan.
No pakko myöntää, että ruoka oli jopa ihan hyvää. Mutta olihan tuo vähän surkuhupaisa esitys.
Tuli selväksi että tämä lautta oli paikallinen viinaralli-instituutio. Se ei menoa haitannut, lautalla oli ihan mukavaa.
Saavuin Grisslehamniin, ja meno oli sen verran hektistä kapeilla teillä lauttaliikennettä väistellessä ettei tullut kuvattua. Kävikin ilmi sitten jossain vaiheessa ettei näillä maanteillä ole pientareita käytännössä ollenkaan. Pyöräily oli todella stressaavaa, vituttavaa ja turhauttavaa. Maisemissa ei ollut katseltavaa, koko ajan joku perseessä kiinni tai ohittamassa sentin päästä. Tämä oli ehdottomasti reissun surkeinta antia. Norrtäljeen oli n. 45km ja ajattelin jos siinä helpottaisi. Ei, sama homma jatkui. Tässä vaiheessa olin vielä jatkamassa Riikaan Tukholmasta mutta verenpaineet olivat sen verran korkealla että päätin lopettaa hyvän sään aikana.
Välikevennys. HALOO?!?!?!?!
Pääsin alkuillasta Åkersbergaan, jossa ymmärsin myös nopeasti että ainoat suoremmat väylät Tukholmaan ovat Eurooppatie E18 tai juna. Junaan olinkin jo kallistumassa koska en halunnut ajaa isoa väylää enää sekuntiakaan, mutta sehän olikin pois käytöstä koko rata. :-)
Löysin jonkin sorttisen kiertotien, jossa oli edes vähän pientaretta, mutta korkeat nopeusrajoitukset ja väsymykseen yhdistettynä välillä oltiin aika riskirajoilla. Meinasin horjahtaa kun sääri osui peltikaiteeseen samalla kun auto oli tulossa takana. Onneksi mitään ei sattunut, aineksia olisi ollut.
Pääsin sitten Täbyyn n. 12km päähän Tukholmasta, jossa eksyin taas. Pimeällä oli hankala löytää suoria kevyen liikenteen väyliä, muutenkin tiet olivat vähän epämääräisiä ne tietää ketkä tietää -reittejä. Lopulta ajoin Eurooppatien liittymään, totesin että vain kävely on kielletty ja lähdin pientareelle. Onneksi tie oli kolmekaistainen joista uloin bussikaista, enkä toisaalta saanut osakseni mitään negatiivista huomiota joten kai siellä sitten sai ajaa. oli se silti vähän kuumottavaa.
Saavuin Solnaan, ihan Tukholman viereen ja siinä taas tie muuttui E20:ksi jota ei saanut polkea. Vedin raivarit jossain kadun nurkassa ja joku tulikin sitten kysymään onko avulle tarvetta. No joo.
Sain aika lailla suorat reittiohjeet Tukholmaan ja sen jälkeen alkoikin kirkastua. Sakkokilsoja tuli tällä matkalla varmaan joku 60 kilometriä mutta pääasia että pääsi perille. Matka oli aika stressaava, ja mulla meni pari päivää niin, että silmät sulkiessa näki vaan ruotsalaista asfalttia. Huhhuh.
Hauska yhteensattuma oli, kun saavuin Östermalmin tuntumaan siinä kahden, kolmen maissa yöllä ja samalla rapsahti mittariin 500 kilsaa. Menin aistimaan yöelämää.
Tukholma kyllä pelasti koko homman. Jostain syystä on tosi hauskaa vieraille tuon mittakaavan kaupungissa vaan koska voi. Ainut agenda oli löytää vaan jostain kahvikuppi ja vähän suhailla, kumpikin onnistui. Täytyy palata myöhemmin.
Lautta Turkuun lähti seitsemältä aamulla, siihen saakka joutui pysyttelemään hereillä. Poljin ympäriinsä muutaman tunnin ja olin hyvissä fiiliksissä.
omakuva tässä vaiheessa reissua.
'
Kaksi kania jäi rysän päältä kiinni tappelemasta, julmeton pöllyäminen ilmassa. Osasivat kuitenkin ottaa viattoman katseen kameraan.
Pyörä vielä kerran nojailemaan kaljatynnyreihin ja kannelle nukkumaan. Tässä vaiheessa dokumentaatio jäi tarvehierarkiassa eittämättä jälkeen.
Reissusta jäi kuitenkin hyvä maku suuhun vaikka paljon tuli kiroiltua ja kiukuteltua.
Vähän ongelmaa oli siinä, ettei oikein tiennyt onko retkipyöräilemässä vai ajamassa rando-henkistä pitkää matkaa vauhdilla. Viimeisenä ajopäivänä kilsoja kertyi n. 190. Yhteensä koko homma oli n. 530 kilometriä, jotka olisi voinut hyvinkin ajaa pidemmässäkin ajassa ja nautiskella enemmän, mutta toisaalta ei riittänyt mielenkiintoa siihen. Gotta go fast.
Eiköhän tämän voi ottaa hyvänä brevetti-treeninä ja pintaraapaisuna retkeilyyn. Mielessä lähteä ajamaan saaristoa vielä asiakseen, ja joskus tuonne Baltiaan.
Pyörä selvisi hienosti. Kuskikin ihan jees.
Peugeot PR 10 Reynolds 531 -pääkolmio
Kiekot Open Sport / Deore DX / Shimano DH3n20
Renkaat Grand Bois Cerf 26mm
Kammet Stronglight 49D
Ohjaamo Belleri
Jarrut Sram S500 / Mafac Racer
Istuinosasto Brooks B15 / SR Laprade
Tarakkaosasto Tubus / TA Specialites
Laukut Carradice Super C + Barley
Vaihteisto Simplex SLJ 5500
Lokasuojat Velo-Orange (kovalle käytölle joutuivat ;-)
Lokasuojat Velo-Orange (kovalle käytölle joutuivat ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti